Vanhan puisen paljun kunnostus ja facelift – myö vähän puuhailtiin!
Oli haaveissa palju. Sellainen puinen palju, joka luontevasti istahtaisi mökin pihalle. Ei muovia, ei hilkkeitä ja kilkkeitä, vaan pelkkää puuta. Ja puilla lämpiävä kamina, joka pitäisi veden lämpinä.
Miksei paljuhaavetta oltu jo toteutettu? No siksi, koska kylpypaljut ovat aika kalliita. Kyseessä on turhake, joka ei ole ehdottomasti välttämätön terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Mutta olisihan se kiva.
Entä, jos rakentaisi itse pitkästä tavarasta? Ei ihan läpihuutojuttu sekään. Meillä ei vielä ollut käytännön kokemusta puisen kylpypaljun ylläpidosta, joten osattaisiinko itse rakentaen ottaa huomioon kaikki oleellinen? Vai valmistettaisiinko vahingossa pelkkä vesiputousefektin toteuttava puukehikko, jossa kamina istuu toimettomana?
Kas! Nettikirpparilla joku myi vanhaa puista paljuaan ihan tositosi halvalla. Myö muuten haetaan se, joo, haetaan heti! Ei paha nakki, jos se ei pidäkään vettä sisällään. Entä miten palju mahtuu kyytiin?
Kun sitten mökillä kummasteltiin paljun palikoita, todettiin yhdessä, että kyllähän myö haluttais puhtaassa kylvyssä käydä. Siitä seurasi se, että vietettiin aika monta laatuaikaa hiomakoneet päristen. Yhdessä, mutta erikseen.
Kunnostusmestari tarkasti työn jäljen ja totesi, että pohja sopii vaikka lavatanssipaikaksi.
Kaikkihan tän osaa, eikö? Mihin me puuseppää tarvittiin? No siihen, kun jokunen haperoitunut pontti piti fiksata. Ja siihen, kun penkkejä piti uusia. Jostain ympäryslaudasta puuttui pala ja puuseppä taikoi tilalle uuden.
Hiotut, puhtaan pinnan puut askarreltiin takaisin paljun ympärille numerojärjestyksessä ja maalarinteipin turvin. Kamina sisään, suojus sen eteen. Sen jälkeen palikat napsuteltiin pohjaan kiinni ja laitettiin kiristyspannat paljun ympärille. On muuten harvinaisen vino piippu!
Ensimmäinen vesierä laskeutui paljun pohjalle noin iltakuudelta lauantaina.
Pumppu teki ahkarasti töitä sen eteen, että paljuvesielementti alias pihaputous sai lorottaa vettä suoraan maahan. Palju vuosi vettä kuin seula, eikä pohjalle kertynyt tunnin aikana muuta kuin märkä läntti.
Pääteltiin suihkulähdettä ja paljua ympäröivää puroa tuijotellessa, että lämmin vesi saattaisi nopeuttaa puun turpoamista. Vettä pitäisi saada paljuun tosi paljon nopeammin, sillä muuten kaminaa ei voida lämmittää lainkaan.
Isompaa vaihdetta silmään! Vesipumppuun vaihdettiin suurempi letku ja roudailtiin pumpun kaverina ämpärit keikkuen lisävettä paljuun. Olisikohan kello kulkenut puolta yötä, kun vesi oli minimikorkeudessa ja voitiin laittaa kaminaan tulet? Oli siis kulunut kuusi tuntia siitä, kun aloitimme täyttöpuuhat!
Ja olisikohan ensimmäinen kylpeminen tapahtunut noin klo 03.20 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, hampaat kalisten ja hermostuneesti hekottaen samalla, kun vesipumppu työnsi kylmää vettä selkään? Ehkä, mutta mitään ei myönnetä.
Mutta sen voin myöntää, että guuggeloin neljän aikaan aamuyöllä toisten puupaljun omistavien kokemuksia. Joku kertoi, että paljun turvotteluun saattaa mennä jopa viikko. Joku sanoi laittaneensa silikonia pahimpiin vuotokohtiin (ei-muuten-meidän-paljuun-ole-tulossa!). Viimeinen ajatus ennen unia oli, että hitto vie, ei saanut mennä kaikki työ hukkaan.
Nyt ei luovuteta! Aamukahvin jälkeen keksittiin täyttää paljun pahimmat vuotokohdat kaislalla, jota sitten tökittiinkin yhteistyöllä puuliitosten väliin. Kaislatilke auttoi ja veden pinta kohosi tasaisen hitaasti kaminan minimirajaa kohti – vihdoin ja viimein!
Vedenkantoyötä seuraavana sunnuntai-iltapäivänä istuttiin tuntitolkulla +40 asteisessa paljuvedessä ja annettiin urakasta kipeytyneiden jäsenten (ja pään) rentoutua.
Palju on sittemmin ollut kovassa käytössä, eikä juurikaan vuoda.
Ja Lähdepuun puuseppä on päässyt oikeasti toteuttamaan itseään paljun ympäristön kanssa, tottakai kierrätysmateriaaleista tehden. Nyt vuorossa ovat rappuset, sitten kaiketi kaiteet ja lopuksi viimeistellään tasot. Ikuisuusprojekti? Ehkä, mutta todella tärkeä sellainen.
Ja voe tokkiinsa, ku siellä kelpaa kylpeä!